The Poet of Finland – Käsiohjelma

Kirjailijan sana

Kun ohjaaja Riikka Oksanen pari vuotta sitten kysyi, olinko lukenut Tuula-Liina Variksen romaanin Kilpikonna ja olkimarsalkka ja haluaisinko alkaa suunnitella sen pohjalta näytelmää, vastasin heti kyllä. Muistin jäljen, jonka kirja minuun jätti, kun sen tuoreeltaan 18-vuotiaana luin. Silloin 90-luvulla Saarikosken vaimot tai näiden epätoivo eivät minua juuri kiinnostaneet, taide ja runous ja Saarikoski sitäkin enemmän. Nyt kolmekymmentä vuotta myöhemmin luin romaanin toisin.

Päädyin jälleen lukemaan myös Pentti Saarikoskea, jonka Nuoruuden päiväkirjat olivat lempikirjani 14-vuotiaana, ja Hannu Salamaa ja Jorma Ojaharjua. (Useampaan kertaan huomasin miettiväni, miksi Salaman, Ojaharjun ja Saarikosken omaelämäkerrallinen proosa ja avainromaanit jäävät vaille mainintoja nykyisessä autofiktiokeskustelussa, ehkä miesten teokset luetaan yhteiskunnallisina kannanottoina niiden intiimiyden asteista riippumatta.) Näiden teosten kautta tunsin äkkiä oivaltavani jotain siitä tilasta, siitä konkreettisesta paikasta, josta Tuula-Liina Varis Kilpikonnassa ja olkimarsalkassa kertoo. Sukupuolen performoinnin vaade rivoon tai groteskiin äänimaisemaan liitettynä liikutti ja provosoi minua. En voinut kirjoittaa romaanin dramatisointia, oli tehtävä jotain muuta.

Hannu Salama mainitsee Legenda jo eläessään –sarjan kirjassaan, että Pentti Saarikoskella oli tapana kuvata itselaukaisijalla omaa erektiotaan, imartelevista kuvakulmista, ja esitellä näitä valokuvia kapakoissa kaikille halukkaille ja vähän muillekin. Tämä ajan henkeen linkittyvä detalji käynnisti näytelmän kirjoitusprosessin. Syntyi liuta iloisia ja törkeitä kohtauksia, joista osa päätyi esitykseen.

The Poet of Finland ei ole dokumentti eikä se esitä väitteitä todella eläneistä tai elävistä ihmisistä. Haen teokseen sitä fiktion ja tunteen totuutta, jolle yleisö antaa elämän.

Sydämellinen kiitos Tuula-Liina Varikselle, joka iloisesti nauroi puhelimessa tammikuussa 2024, kun kerroin, minkälaisen näytelmän aioin kirjoittaa.

Aina Bergroth

Ohjaajan sana

Minua kiehtoo tässä teoksessa erityisesti se, miten kahden ihmisen välille voi vähitellen normalisoitua täysin käsittämättömiä asioita osaksi arkea. Pienin, lähes huomaamattomin askelin ihminen voi venyttää rajojaan sen suhteen, mikä on hyväksyttävää. Samalla myös ympäristö, muut ihmiset, yhteiskunta, rakenteet ja sanattomat sopimukset, mahdollistavat tämän tapahtumisen. Toisaalta minua kiinnostaa se, miten yksilön psykologiaan vaikuttaa se, että hänet nostetaan erityisyksilön asemaan. Asemaan, jota kukaan ei lopulta voi kokea lunastavansa.

Siksi teos on minulle intiimin tarinan ohella vahvasti yhteiskunnallinen: se kysyy, millaisissa rakenteissa elämme ja millaisia asioita olemme valmiita hyväksymään osaksi yhteistä todellisuutta.

Työskentely tämän työryhmän kanssa on ollut valtavan onnellista. Tämän teoksen parissa olemme saaneet mahdollisuuden tutkia paitsi tarinan sisältöjä myös teatterillisen ilmaisun rajoja. Koen tärkeäksi, että teatteritaiteen kentällä uskalletaan kokeilla ja yhdistellä monitaiteellisesti elementtejä, jotka yhdessä muodostavat kiehtovan kokonaistaideteoksen.

Ohjaaja
Riikka Oksanen

Rooleissa

Minna Suuronen

Tuula-Liina Varis

Markku Haussila

Pentti Saarikoski, Kriitikko, Juhani

Santtu Karvonen

Pentti Saarikoski, Poikaystävä, Jorma Ojaharju, Hannu Salama

Robin Svartström

Pentti Saarikoski, Lasse Sammalisto, Toimittaja Oskari Reponen, Ihailija, Lääkäri Ilkka Taipale, Kriitikko, Hovimestari

Johanna Isokoski

Marjukka, Vaalea tyttö, Sarah, Ihailija, Kuuluisa näyttelijätär, Me-lehden toimittaja, Sirkka-Liisa, Kaksoiskuva

Tiiu Poikonen
Avustavat roolit

Matilda Mäkelä
Lapsi videolla

Työryhmä

Näytelmän kirjoittaja Aina Bergroth

Ohjaaja ja esitysdramaturgi Riikka Oksanen

Lavastaja Janne Vasama

Valo- ja videosuunnittelija sekä -ajaja Ville Mäkelä

Äänisuunnittelija ja -ajaja Jussi Kärkkäinen

Klassisen taidemusiikin ohjelmiston suunnittelu Johanna Isokoski

Koreografi Markku Haussila

Pukusuunnittelija Tiina Kaukanen

Maskeeraussuunnittelija Pia Malmberg

Tuotantojärjestäjä ja tarpeistovastaava Tiiu Poikonen

Näyttämötyöntekijä Verne Viitala

Lavasterakentajat: Vastaava näyttämömestari Aatu Jääskeläinen, Timo Nyyssönen ja Emil Alfström

Tekniset pystyttäjät Aleksi Kallio, Veini Laakso ja Kasper Lampela

Ompelija ja pukuhuoltaja Elina Tuomisto

Vastaava tuottaja Hanna Roisko

Apulaistuottaja Pinja Packalén

Myynti- ja asiakasvastaava Teija Alaraappana

Teatterisihteeri Katri Turtia

Valokuvaaja Mitro Härkönen

Trailerin tekijät Noa Korhonen ja Myrsky Virmavirta

Graafinen suunnittelija Kristian Lehtomaa (2025) ja Tero Ahonen (2026)

Esitystekstitysten kääntäjät Sarka Hantula, englanti. Ulrika Repokari, selkosuomi

Tekstittäjät Julia Kiljander ja Reeta Manninen

Narikassa & kahviobaarissa Okko Alanne,Joonatan Ala-Könni, Aarni Auvinen, Jussi Karlstedt, Juri Kauhanen, Julia Kiljader, Hanna Koskinen, Inkeri Küttner, Ruut Küttner, Niilo Lahtinen, Aarni Lauronen, Reeta Manninen, Eufrosyne Mustakallio, Petros Papadopoulos, Sara-Maria Pirhonen, Jani-Matti Pärkkä, Sylvia Ropponen, Annikki Ruuskanen, Ella Siltavuori, Liina Sivonen, Heidi Toivonen, Beata Untola, Sami Uolamo, Ilona Vienonen, Iitu Virmavirta ja Myrsky Virmavirta (vastaava)

Näytelmän esitysoikeuksia valvoo Suomen Näytelmäkirjailijat ja Käsikirjoittajat ry (Sunklo).

Kiitos!

Lauri Maijala, Pauli Molnár / Intersonic Oy, Mikko Roiha, Iira Halttunen, Reeta Manninen, Hanaholmen, Folks Hotel Konepaja, Hobo Hotel, Sokos Hotel Torni

Tuula-Linna Varis ja Pentti Saarikoski

Tuula-Liina Varis s. 1942

Kirjailija ja toimittaja
Suomen kirjailijaliiton puheenjohtaja 2009-2014

Teoksia mm. Esiäiti kellarissani ja muita juttuja (1993), Kilpikonna ja olkimarsalkka (1994), Peili ja ikkuna (1996), Maan päällä paikka yksi on (1999), Pikku naisia (2000), Rakas (2002), Vaimoni (2004), Toshiro Mifunen tiikeri (2005), Ihmisen paikka: kirjoituksia 2000 -luvulta (2006), Irma (2008), Kaksi kesää, kaksi kirjaa – ja se kolmas (2010), Muotokuvamaalarin tytär (2010), Että tuntisin eläväni (2013), Naisen paras ystävä (2014), Huvila (2016), Sattunut syntymään (2020)

Palkintoja mm. Pohjois-Karjalan liiton journalistipalkinto (1988), Valtion tiedonjulkistamispalkinto (1995), Runeberg-palkinto (2000), Vuoden johtolanka -palkinto (2005), WSOY:n kirjallisuussäätiön tunnuspalkinto (2011), Pro Finlandia -mitali (2019)

Pentti Saarikoski (1937-1983)

Runoilija, suomentaja, prosaisti ja esseisti

Tuotantoon kuuluvia teoksia mm. Runoja (1958), Toisia runoja (1958), Runot ja hipponaksin runot (1959), Nenän pakinoita (1960), Maailmasta (1961), Mitä tapahtuu todella? (1962), Ovat muistojemme lehdet kuolleet (1964), Runoja 1958-1962 (1964), Kuljen missä kuljen (1965), Punaiset liput (1966), Ääneen (1966), Laulu laululta pois (1966), Aika Prahassa (1967), En soisi sen päättyvän (1968), Kirje vaimolleni (1968), Katselen Stalinin pään yli ulos (1969), Onnen aika (1971), Alue (1973), Eino Leino – Legenda jo eläessään (1974), Ihmisen ääni (1976), Tanssilattia vuorella (1977), Tanssiinkutsu (1980), Asiaa tai ei (1980), Euroopan reuna (1982), Hämärän tanssit (1983)

Suomennoksia mm. Homeros, Herakleitos, Sapfo, Euripides, Platon, Ksenofon, Aristoteles, Theofristo, James Joyce, Henry Miller, J.D. Salinger, Saul Bellow, Philip Roth, Allen Ginsberg, Henrik Ibsen, Gunnar Ekelöf, Göran Sonneri, Italo Calvino
Palkintoja mm. Valtion kirjallisuuspalkinto vuosina 1963, 1966, 1970, 1973, 1981 ja 1982, Kääntäjien valtionpalkinto vuosina 1970, 1973, 1982. Kalevi Jäntin palkinto (1959), Kariston proosapalkinto (1961), Tammen kääntäjäpalkinto (1962), Kirjailijaliiton palkinto (1963), Mikael Agricolan palkinto (1966), Otavan kääntäjäpalkinto (1970), Pro Finlandia (1973), Aleksis Kiven palkinto (1974), WSOY:n kääntäjäpalkinto (1974), Suomen Kulttuurirahaston palkinto (1975), Sokeain kuunnelmapalkinto (1981)